Mobiili22.3.2002
Kuluttajavalituslautakunta käsitteli tapausta, jossa puhelinasiakas sai
yllättäen ison, 9 534 euron laskun operaattorilta. Vasta laskun saatuaan
asiakas huomasi SIM-korttinsa kadonneen. Hän itse ei ollut ottanut korttia
käyttöön, koska se oli tarpeeton.
Anastetulla SIM-kortilla oli kahden kuukauden aikana soitettu puheluja 9 534
euron arvosta. Puhelinasiakas vaati operaattoria luopumaan laskun perinnästä.
Hän katsoi, ettei käytäntö ole riittävän turvallinen, koska näin iso lasku
pääsi syntymään. Liittymään ei tuolloin voinut saada kuukausittaista
saldorajoitusta.
Operaattori taas viittasi sopimusehtoihin, joiden mukaan asiakas vastaa
puheluista myös silloin, kun joku muu on käyttänyt puhelinta. Asiakkaan on
ehtojen mukaan ilmoitettava operaattorille heti, kun liittymän käyttöön
oikeuttavat tunnukset on anastettu.
Sopimusehtojen mukaan asiakas vastaa puhelinmaksuista ilmoitukseen
asti.
Lautakunta rinnasti SIM- ja pankkikortin
väärinkäytön
Kuluttajavalituslauta puolestaan katsoi, että matkapuhelimen liittymäkortin
väärinkäyttö on rinnastettavissa pankki- ja luottokortin oikeudettomaan
käyttöön. Riski väärinkäytöksistä ja mahdollisuudet suojautua niiltä ovat
molemmissa samanlaiset.
Kuluttajasuojalain mukaan kuluttaja vastaa luottokortin oikeudettomasta
käytöstä vain, jossa hän on luovuttanut kortin toiselle, säilyttänyt korttia
huolimattomasti tai ei ole viipymättä ilmoittanut kortin joutumisesta toisen
haltuun.
Lautakunnan mukaan riskien samankaltaisuuden takia puhelimen liittymäkortin
ja pankkikortin oikeudettomaan käyttöön tulee soveltaa samoja
periaatteita.
Lautakunnan käsittelemässä tapauksessa asiakas joutui maksamaan osan
puheluista, koska ei ollut viipymättä ilmoittanut kortin katoamisesta, joka
hänen olisi pitänyt havaita. Lisäksi hän oli jättänyt ohjelmoimatta PIN-koodin,
joka olisi estänyt liittymäkortin väärinkäytön.
Operaattorin taas olisi lautakunnan mukaan pitänyt tarjota mahdollisuus
rajoittaa laskun määrää saldorajoituksella. Lisäksi yhtiön olisi pitänyt
ilmoittaa aiemmin poikkeuksellisen suuresta laskusta.
Lopputulos oli, että asiakkaan ei tarvinnut maksaa enempää kuin 336 euroa. Se
vastasi sitä määrää, johon kuluttaja olisi todennäköisimmin saldorajan
laittanut. Lautakunta pitää tavanomaisena saldorajoituksena korkeintaan 168
euroa kuussa. Loput jäi operaattorin vastuulle.
STT