Pelkästä mielijohteesta ei prosessitekniikan diplomi-insinööri hakeutuisi Oulun Musiikkivideofestivaalien upouuteen tehtävään toiminnanjohtajaksi. Olli Rantalaa, 31, musiikki on vienyt jo pienestä pitäen.

Musiikista on muodostunut osa arkea sekä musiikkiluokan kautta että ylioppilaskunnan Cassiopeia-kuoron kakkostenorina, missä roolissa huulilta irtoaa niin kevyt kapakkasävel, Naamiohuvit-ooppera kuin harras requiemkin.

Toiminnanjohtajalla, jonka kontolla on jatkossa siis myös kuuluisa ilmakitarafestivaali syyskuussa, on sattumoisin vankkaa kokemusta myös oikean kitaran käsittelystä. Sellaiseen hän tarttuu - sähköviulun ja huuliharpun ohella - viisihenkisen Bedtime Acustics -bändin kokoontuessa. "Ihan omaksi iloksi vain", Rantala kuvaa.

Ajatuksissa on omakustannelevy ja joku keikkakin on takana. "Siinä saa sitä välitöntä palautetta."

Rantala suoritti ensin Helsingin kauppakorkeakoulun kansainvälisen liiketoiminnan BBA-ohjelman ja kouluttautui sitten Oulussa insinööriksi. "Se antaa ehkä uskottavuutta", hän miettii uraa.

HP:llä tuotepäällikkönä piti jo rakentaa budjettia ja markkinointisuunnitelmaa. Tuotantotalouden opeista lienee jatkossa apua kulttuuripuolellakin. Insinööriys taas tuonee mukanaan tiettyä tarkkuutta.

Toiminnanjohtajan ensi tehtävänä on varmistaa se, että viisipäiväisen festivaalin rahoitus täsmää. Tänä vuonna budjetti liikkuu 145 000 euron kieppeillä, josta kaupungin osuus on noin 20 000 euroa.

Rahastoista ja muualta on siis houkuteltava runsaasti varoja. "Ainahan kulttuurissa on kyse siitä, että pitäisi saada rahaa." Jos ei sitä ole, tuskin voi odottaa parempaa ohjelmaa. Uudet sponsoriyritykset ovat siis tervetulleita.

Festivaali pohjaa pitkälti talkoovoimille, ilman OAMK:ta tai Pikisaaren ja Merikosken koulua ei koko tapahtumasta tulisi mitään, Rantala tietää.

Jos rahaa löytyy, mahdollisuudet ovat kuitenkin rajattomat, hän luottaa. Festivaalipäiviä ei nyt aiota lisätä. Mutta kävijämäärää aiotaan nostaa 15 000:sta. Myös kansainvälistymistä tavoitellaan.

Arja Mikkola